Heipparallaa pitkästä aikaa!
Suomeen siis palattiin jo yli kaksi kuukautta sitten ehjin nahoin. Kotiin paluun ihanuuden ja kiireiden keskellä tämä blogikin jotenkin unohtui, mutta aloin ajattelemaan, että kyllähän tämä blogi pitää laittaa päätökseen, olenhan sen velkaakin kaikille teille lukiojoilleni.
Viimeisellä viikolla Oregonissa pidin parhaimmille amerikkalaisille ystävilleni läksiäisjuhlat. Tunnelma oli tietenkin surullinen, mutta oli ihanaa sanoa kaikilla heipat ihan kunnolla hauskanpidon merkeissä.
Viimeisenä viikonloppuna meillä oli meidän piirin vaihtareiden kanssa yhteinen viikonloppu, johon sisältyi hyvää ruokaa, Amerikan lippujen allekirjoittelua, tanssimista ja jokunen kyynelkin siinä vierähti kun joutui sanomaan hyvästit kaikille niille vuoden aikana niin läheisiksi tulleille kansainvälisille ystäville.
Tiistaina, mun viimeisenä päivänä Oregonissa pakkailin ja tapasin yhtä mun parhaista amerikkalaisista kavereista, Melissaa.
Keskiviikkoaamuna sitten lähtikin lento klo seitsämän aamulla. Lento sujui hyvin, ja pian oltiinkin jo Suomen mantereella. Äiti, isä ja sisko olivat vastassa "Welcome Veera"- kyltin kanssa. Oli kyllä mukavaa palata takaisin kotiin.
 |
| Viimeinen vilaus Oregonista |
Kotiinpaluu sujui kaikilta osin mainiosti, alussa tietenkin suomalaisten epäsosiaalisuus (kun jokaista vastaantulijaa ei enään moikattukkaan) ja suomen kielen puhuminen tuotti hieman vaikeuksia. Mutta nopeasti kaikkeen tottui ja oli ihana palata vanhaan tuttuun ymäristöön, nukkua omassa sängyssä, viettää iltaa kavereitten kanssa jne. Melkein tuntui, että koko vuosi olisi ollut vain unta, kun kaikki oli niin samanlaista eikä mikään oikeastaan ollut muuttunut täällä Suomessa.
Heinäkuun lopussa kuitenkin tapahtui jotain mahtavaa, jotain, mitä en koskaan vuosi sitten olisi osannut kuvitella tapahtuvan. Keskimmäinen host-perheeni, Shetterlyt, tulivat vierailemaan tänne Suomeen. Ensiksi he viettivät pari päivää Helsingissä ja sitten he tulivat kolmeksi päiväksi meille ja kävimme veneilemässä, mökillä ja muutenkin näytimme heille kaikkia perisuomalaisia asioita.
 |
| Mölkkyä mökillä |
Host-perheeni Suomen vierailun jälkeen he sitten ottivat minut mukaansa heidän matkalleen Norjaan. Norjassa ensin vietimme noin 6 tuntia Oslossa ja sitten lensimme aivan Pohjois-Norjaan, Tromssaan. Tromssassa järjestettiin Shetterlyiden suvun ns. sukujuhlat ja ohjelmaan kuului mm. vaellusta, kalastusta, hyvää syömistä, ja yleistä hauskanpitoa.
 |
| Oslon oopperatalo |
 |
| Minä, Joel, Lauren |
 |
| Itse virvelöityä kuhaa |
 |
| Kalliomaalauksia |
 |
| Poroja tienvarressa |
Näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää tämä blogi. Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita blogini seuraamisesta. Minun vaihtovuosi oli aivan uskomaton, näin, koin ja opin paljon enemmän mitä olisin ikinä kuvitellutkaan! En koskaan vaihtaisi päivääkään vaihtovuodestani pois, jokainen päivä oli jollakin tapaa ainutlaatuinen ja opettavainen. Ja kaikille niille, jotka miettivät vaihtoon lähtemistä, lähtekää! Vaihtovuoden jälkeen palaatte takaisin kotiin aivan kuin uusina ihmisinä, itsevarvempina, sosiaalisempina ja satoja, ellei tuhansia kokemuksia rikkaampina. Vaihtovuosi on jotain, mitä ei sanoin pysty kuvailemaan, se on itse koettava.
Kiitos ja kumarrus,
Veera
