tiistai 12. marraskuuta 2013

Normal life and a lot of thinking

Moi!
Viime viikko meni aika tavallisissa merkeissä, koulua suurimmaksi osaksi, mutta onneksi vaan neljä päivää, koska perjantaina meillä oli vapaa päivä ja samoin myös maanantaina. Joten neljän päivän viikonloppu ja oli kyllä aika luksusta nukkua pitkään! :)

Perjantaina meillä oli cross country tyttöjen kanssa leffailta ja katottiin leffa nimeltä Courageous ja oli kyllä hyvä vaikkakin surullinen. Mutta todella hauska ilta kokonaisuudessaan.
Minä yksi päivä koulussa aamukahvilla :)

Elokuva napostelut!

Paras elokuva seura!
 Lauantaina sain jostain kumman syystä flunssan, joten launtain, sunnuntain ja maanantain viettelin sitten kotona leväten ja elokuvia host perheen kanssa katsellen. Nyt kuitenkin flunssa menossa jo ohi hyvää vauhtia ja kohta toivottavasti taas ihan terveenä! :)

Koulu menee täällä hyvin, kaikissa aineissa edetään paljon hitaammin kuin Suomessa edettäisiin. Läksyä kyllä tulee ihan riittävästi (monissa aineissa paljon enemmän kuin Suomesssa), mutta hyviä numeroita tai oikeastaan kirjaimiahan täällä käytetään, on paljon helpompi saada. Suomessa kun joudut oikein kunnolla työskentelemään saadaksesi kympin, täällä sun täytyy tehdä läksyt  ja menestyä kokeissa ( jotka on usein monivalinta kokeita) ja ehkä kerran viikossa viitata niin saat parhaimman arvosanan A:n. Mulla onkin kaikista muista aineista A, paitsi American Literaturesta eli enkusta, mutta koska en tiedä näiden kirjoitussääntöjä kuten pilkkuja yms. oikeastaan mitenkään niin vaikeatahan niitä tarinoita/esseitä on kirjoittaa ilman virheitä. Mutta B:n kuitenkin siitäkin sain, joten tyytyväinen olen! :) 

Täällä kun pääasiassa yksin ollaan monelta osalta, uusien ihmisten ympäröimänä, vieraassa kulttuurissa ja ympäristössä ja vieraan kielen kanssa, tulee täällä mietittyä asioita paljon enemmän mitä koti Suomessa. Joka päivä mietin asioita ihan taivaan ja maan väliltä ja samalla tulee opittua itsestään uusia asioita. Joka päivä tunnen kasvavani hieman lisää henkisesti ja huomaan muuttuvani. Ja vaikka se onkin jollain tavalla hirveän palkitsevaa huomata kasvavan ja voimistuvan, on se samalla hirveän pelottavaa huomata ettei ole enää se sama vanha Veera kuin lähtiessä.

Paljon on tullut mietittyä kaikkia läheisiä siellä Suomessa. Jokaista perheen jäsentä, ystävää, sukulaista ja tuttavaa ja kuinka kiitollinen olen kaikista teistä siellä Suomessa. Muistakaa kaikki se!

Ja viime päivinä olen myös paljon miettinyt ystävääni Roosaa, joka menehtyi vähän reilu kuukausi sitten. Ja voin rehellisesti sanoa, että se oli mun elämäni vaikein asia mitä olen kokenut, olla täällä toisella puolella maailmaa, ilman ketään joka tunsi kyseisen ihmisen, kykenemätön puhumaan kenenkään kanssa niistä kaikista ihanista muistoista mitä hänen kanssaan koin. Vain kysymyksiä ja loputonta surua. Ja niitä on vieläkin aika ajoittain. Mutta hyvät muistot rikkovat kaikki ne surun muurit ja aika parantaa. 

Kaiken kaikkiaan olen onnellinen täällä. On ihanaa kuinka ihmiset on niin sosiaalisia eikä ole outoa hymyillä tuiki tuntemattomille ihmisille. Päivä piristyy aina kun opettajat tulevat henkilökohtaisesti kysymään kuulumisia ja kun välitunti musiikkina kuulee 90-luvun hittejä ja musikaali biisejä. Jokainen päivä täällä on kullan arvoinen ja yritän elää sen niin kauttaaltaan kun voin.

Veera

2 kommenttia:

  1. Mä en tuntenut Roosaa niin hyvin kuin esim. sä, mutta kyllä suru-uutinen pysäytti mutkin. Sai miettimään kaikkea ja suremaan, niin itse menetyksen kuin hänen läheistensä puolesta. Maailma on välillä epäreilu, mutta onneksi meille kaikille jäi paljon kauniita muistoja ihanasta ihmisestä, joka nukkui pois ihan liian nuorena.

    Jaksamista sulle sinne tosi paljon, muista vieläkin antaa itsellesi aikaa asian käsittelyyn ja suremiseen. Voi olla, että asian ajattelu vaatii jopa enemmän aikaa kuin jos olisit Suomessa, kun vaihtovuosi jo itsessäänkin on niin ajatuksia herättävä vuosi.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon rohkaisevista sanoista Roosa! Ihanasti kirjoitit ja ihan samaa mieltä olen kanssasi! :) Ja totta tuo, että asia saattaa vaatia kauemmin aikaa kuin mitä Suomessa veisi, muutenkin kun täällä on kaikki niin erilailla ja ajatuksia on ihan joka lähtöön. Mutta hyvää vuotta sulle sinne Brasiliaan, elä täysillä ja nauti joka hetkestä :)

      Poista